Arjalainen fysiikka

Arjalainen fysiikka (saks. Arische Physik) eli saksalainen fysiikka (saks. Deutsche Physik) on nimitys Saksan fyysikkoyhteisössä erityisesti 1930-luvulla ja 1940-luvun alussa vaikuttaneelle liikkeelle, joka vastusti etenkin Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Laajemmin liikkeen voidaan sanoa vastustaneen koko modernia fysiikkaa, sillä se torjui myös kvanttimekaniikan.^[1] Liikkeen katsotaan alkaneen 1920-luvun alussa ja päättyneen viimeistään kolmannen valtakunnan tuhouduttua toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945. Arjalainen fysiikka jakoi fysiikan tutkimuksen kahtia arjalaiseen ja juutalaiseen fysiikkaan (saks. Jüdische Physik) tutkijoiden sukutaustan perusteella. Liikkeen huomattavimpia fyysikoita olivat Ernst Gehrcke sekä Nobel-palkitut Philipp Lenard ja Johannes Stark. Vaikka liike oli erityisen aktiivinen Saksassa, oli sillä kannatusta myös ulkomailla – esimerkiksi Suomessa arjalaista fysiikkaa kannatti matemaatikko Hjalmar Mellin.^[2]

Nimitys saksalainen fysiikka (Deutsche Physik), jota käytetään arjalaisen fysiikan (Arische Physik) rinnalla, on peräisin fysiikan emeritusprofessorin Philipp Lenardin vuonna 1936 julkaistusta samannimisestä oppikirjasarjasta.

1. ↑ Kvanttisukupolvet, s. 284
2. ↑ Schybergson, Per (toim.): Totuuden nimessä: Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä. Suomen Tiedeseura, 1998. ISSN 0783-5892.